Ainoat todelliset asiat: vuosi elämästä on Merete Mazzarellan uusin kirja. Tartuin siihen suurin odotuksin, koska olen aina pitänyt kovasti Mazzarellan kirjoista.
Pidin minä tästäkin. Silti suurimman osan aikaa ärsytti.
Mikä?
Esimerkiksi yhden lauseen kappaleet.
Ne alkavat aika äkkiä ottaa aivoon.
Olisiko kustannustoimittaja...
Ei.
Ei nykyään ole kustannustoimittajia.
No joo, ei se ehkä ole kovin vaarallista. Eikä Mazzarella ole ainoa kirjoittaja jolla on maneereja. Tulisiko tähän hymiö?
Jos alaotsikkona on "vuosi elämästä", on toki ymmärrettävää että kyseessä on nimenomaan vuosi joka koostuu toisiaan seuraavista kuukausista, ja että omaa elämää peilataan myös yhteiskunnan tapahtumiin. Ei tämä silti niin paha ole kuin Outi Pakkanen nykyisellään, jonka kirjat tarvitsisivat liitteeksi tapahtumapäivien hesarit.
Ärsytyksistä huolimatta: kyllä minä pidin tästä kirjasta. Teksti on avaraa sillä tavalla, että lukijankin olo tuntuu avaralta. Ei se paras Mazzarella ole, mutta mitä merkitystä on "parhaalla" jos ei niitä "melkein parhaitakin" olisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti