Vuosi elämästä

Ainoat todelliset asiat: vuosi elämästä on Merete Mazzarellan uusin kirja. Tartuin siihen suurin odotuksin, koska olen aina pitänyt kovasti Mazzarellan kirjoista.

Pidin minä tästäkin. Silti suurimman osan aikaa ärsytti.

Mikä?

Esimerkiksi yhden lauseen kappaleet.

Ne alkavat aika äkkiä ottaa aivoon.

Olisiko kustannustoimittaja...

Ei.

Ei nykyään ole kustannustoimittajia.

No joo, ei se ehkä ole kovin vaarallista. Eikä Mazzarella ole ainoa kirjoittaja jolla on maneereja. Tulisiko tähän hymiö?


Jos alaotsikkona on "vuosi elämästä", on toki ymmärrettävää että kyseessä on nimenomaan vuosi joka koostuu toisiaan seuraavista kuukausista, ja että omaa elämää peilataan myös yhteiskunnan tapahtumiin. Ei tämä silti niin paha ole kuin Outi Pakkanen nykyisellään, jonka kirjat tarvitsisivat liitteeksi tapahtumapäivien hesarit.

Ärsytyksistä huolimatta: kyllä minä pidin tästä kirjasta. Teksti on avaraa sillä tavalla, että lukijankin olo tuntuu avaralta. Ei se paras Mazzarella ole, mutta mitä merkitystä on "parhaalla" jos ei niitä "melkein parhaitakin" olisi?

olipa kerran isänmaa...

pian olemme kuun kanssa kahden täällä
soitan pajupilliä mutten sahaa,
kuu vastaa minulle
kaikesta huolimatta
kaiku vastaa
kun lumi putoaa katolta,
minun puolestani se saa olla siellä.
etelässä on maanjäristyksiä
olkoot täällä sitten lumivyöryjä.
pian meillä on oma erämaa
kuulla ja minulla.

minun pitäisi:
asua keskuksessa.
tuottaa poetiikkaa.
olla olematta vaivaksi
varsinkaan valtiolle.

valtion pitäisi:
tehostaa.
kehittää.
innovoida.

... mutta nyt ei ole äidilläkään enää
maa on tasainen jo
minä tiedän kyllä mitä se merkitsee...

Matkoilla

 

Kadonneitten askeleitten esipuhe viritti odotuksia, jotka eivät aivan täyttyneet, mutta se ei toki ollut tekstin vika. Minä olen vain niin epävisuaalinen ihminen, ettei puhe kuvista aivan mene aina ymmärrykseen. Joka tapauksessa kirja jätti miettimistä, jonkinlaisen avaran olon: maailmassa on paljon mielenkiintoista, paljon lukemisen ja miettimisen arvoista.

Vielä avarammaksi olo käy tuon toisen kirjan kanssa. Tähtisellä on uusikin opus, jota en nyt saanut käsiini, mutta joka kyllä pitäisi hankkia luettavaksi. Tähtisellä on noin tuhat kertaa enemmän mielipiteitä kuin minulla, ja vaikka läheskään kaikki mielipiteemme eivät ole samoja, silti tulee tämän tästä olo: "Niin justiin, sitähän minäkin" tai vielä useammin: "Sitäpä en ole ajatellutkaan."

Molemmat peräänkuuluttavat sivistystä ja sen ajatuksen tunnustamista, että monet uskovat Jumalan olemassaoloon. Noin kirjoitettuna se kuulostaa aika hassulta, mutta sellainen olo tuli. Aika virkistävää tekstiä nykyaikana.

Paitsi matkakuume, myös lukukuume nousi. Ei aina muista, että esseitäkin on olemassa. Puhumattakaan monesta muusta kiinnostavasta kirjallisuudenlajista.