Kadonneitten askeleitten esipuhe viritti odotuksia, jotka eivät aivan täyttyneet, mutta se ei toki ollut tekstin vika. Minä olen vain niin epävisuaalinen ihminen, ettei puhe kuvista aivan mene aina ymmärrykseen. Joka tapauksessa kirja jätti miettimistä, jonkinlaisen avaran olon: maailmassa on paljon mielenkiintoista, paljon lukemisen ja miettimisen arvoista.
Vielä avarammaksi olo käy tuon toisen kirjan kanssa. Tähtisellä on uusikin opus, jota en nyt saanut käsiini, mutta joka kyllä pitäisi hankkia luettavaksi. Tähtisellä on noin tuhat kertaa enemmän mielipiteitä kuin minulla, ja vaikka läheskään kaikki mielipiteemme eivät ole samoja, silti tulee tämän tästä olo: "Niin justiin, sitähän minäkin" tai vielä useammin: "Sitäpä en ole ajatellutkaan."
Molemmat peräänkuuluttavat sivistystä ja sen ajatuksen tunnustamista, että monet uskovat Jumalan olemassaoloon. Noin kirjoitettuna se kuulostaa aika hassulta, mutta sellainen olo tuli. Aika virkistävää tekstiä nykyaikana.
Paitsi matkakuume, myös lukukuume nousi. Ei aina muista, että esseitäkin on olemassa. Puhumattakaan monesta muusta kiinnostavasta kirjallisuudenlajista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti